elämää ei sen enempää

Siitä on jo aikaa! 

Viime aikoina oon tavannu niin mielenkiintoisia ihmisiä. Oon oppinu niiltä paljon kaikenlaista.

Tulevaisuus on edessä päin ja sitä suunnitellaan matkan varrelle. Ennen aina suunnittelin kaiken etukäteen, tiesin mitä haluisin isona (millanen talo, monta lasta, millanen mies). En ole varmaan tähän ikävuoteeni elänyt päivääkään, jolloin en olisi koko ajan haaveillut jostain. Nyt tuntuu niin ihanalta vain elää tätä hetkee, ihan ku kaikki ois uutta :D ...vaikka koeviikko painaaki. 

Turhaa sitä vielä miettii mitä huomenna tapahtuu ;)

 

 

 

 

Ootko pinnallinen? Ajatteletko koskaan millainen ihminen on ulkonäön perusteella, etkä katso pintaa syvemmälle? Miks? Olisiko susta kiva, jos joku ei tutustuis suhun sen takii et pukeudut jotenkin?

Oikeesti mua nyt alko niin kyrsii ihmisten liiallinen pinnallisuus! Ei kukaan meistä voi tietää millanen ihminen pukeutumisen perusteella!

Joku hevari, eiks niistä heti aatella, että ne on kauheita raggareita. Ihan varmasti siellä on sellasia ihmisiä, jotka on sisältä todella pehmeitä, muita huomioonottavia, sulosia.

Kiltin näkönen tyttö, pukeutuu todella siististi.Söpö, ajatellaan, että on varmaan todella kiltti! Ihan varmasti joku sellanen, poltaa, juo, rettelöi, ei oo niin kiva kun vois luulla. Selkään puukottaja.

Pinnallisuuteen ei liity vain pukeutuminen, vain se, että joku ihminen kertoo toiselle, että joo toi on tollanen. JA se toinen uskoo sen, eikä ota selvää onko sellanen mitä kaveri kerto! Laitetaan ennakkoluuloja, mutta oikeasti jos tutustuisit voisit saada siitä parhaan ystävän. Erilaisuus sitä paitsi täydentää!

Ihmiset oikeesti tunkekaa pinnallisuus, maanvakoon!

Rakkaus?

Ootteko koskaan miettinyt kuinka monta tunnetilaa rakkaudessa on?

PELKO... Joskus voi pelkää,( varsinki suhteen alussa,) että mitä jos mä joskus menetän mun rakkaan. Pelkästään sen ajattelu saa ainakin mut kylmille väreille.

SURU... Omalla rakkaallaan ei olisi kaikki hyvin niin voiko siinä sitten paljon iloita. Mulla ainakin ittellään tulee paha olooo (henkisesti), jos tiedän, että mun kullala ei oo kaikki hyvin, ja en voi tehdä asialle mitään. :/

ONNELLISUUS.. Joinan päivinä hymy on vain niin korvissa, että poskiin sattuun! Mulla pelkäästään kullan ajattelu saa mut onnelliseksi ja hymyn huulille :)

ÄRTYMYS...Pahempina päivinä mä ainakin itse saatan suuttua tosi herkästi, varsinkin jos toinen osapuoli huomaa, että en ole hyvällä päällä ja tahalleen vähän kiusoittelee.

HUOLI... Missä oma kulta on? Onko hänellä kaikki hyvin? Miks hän ei nyt vastaa puhelimeen?

RAKKAUS on jotenkin vaan niin suuri ja vahva tunne, että sitä ei voi pukee sanoiksi, se pitää tuntea!

Tässä minä ja mun kultani!

Kuulumiset :)

Nyt on kuulumisten vuoro :) eli multa pyydettiin, että kertoisin kuulumisia ja hieman itsestäni. Joten ajattelin, että kerran vaikka aluks jotain kesälomastani!

Mun kesäloma alko heti työn teolla. Oon vaan niin onnelinen siitä, että sain edes jonkun kesätyön, koska en saa kotona rahaa jos vain pyydän (kovin usein).Mä oon siis kesätöissä, sellasessa jääteökioskilla, joka on samas yhteydessä ravintolan kanssa. Eli myös sit korjaan sieltä astioita ja pyyhin pyötii. EI kovin hääppönen, mutta työ kumminkin! Huomenna sit alkaa LOMA! :)

Eihän mulla tietenkää ole ollu tähän mennessä, joka ikinen päivä töitä, vaan vapaitai siellä täällä! Vapaapäivinä olen ollut ystävän kanssa rannalla, tai niku eilen meijän katolla ottamassa aurinkoa! :) Oman rakkaan kanssa oon myös ollut, ja käyny myös hänen luona Tampereella. Olin vasta toissa päivänä Tampereella, moikkaamassa kullan kavereita ja sen ihanaa mummoa! :)

Mulle kävi eilen aiko outo juttu! TOSI OUTO!! Mulle soitettiin Ylex:ltä ja kerrottiin, että olen voittanut arvonnan, johon joku mun tuttu on mut ilmottanut... olin, että mitä, kuka, ja mitä, häh... No sit se jatko, että oot voittan Summer Up-festareille liput ja 4 yöksi hotelliin.... MITÄ! (oon siis halunnu mennä summer up:iin, mut en oo saanu mitään aikaseks)...Sit lopuks sano vain, että meillä on sun osote, että nää lähtee sinne ja että onneksi olkoon nyt vain"!--- Okei, kiitos nyt sit vain. :D Tässä sitä nyt jännitettään, onko ne tulossa tänään postissa! JÄNNITTÄÄÄ...

Sitten tällänen ihan arkipäivänen ongelma, HIUKSET!

Mulla on nyt tummat hiukset, ja mulla on myös pidennykset. Ja ongelma on se, että värjäänkö hiuksia, kunnes ne kasvaa vielä vähän että  ois kivat. VAI annanko vaan haalistua, että saisin värjättyä vaaleammiksi?(otettu viime viikolla)

Ton pituset on mun omat hiukset! Ja toi on otettu muutama viikko sitten.. mutta näytän teille nyt ne vaaleen ruskeet ja blondit ni voitte sitten kertoa, mitkä on parhaat!

Siinä on noi vaaleanruskeat, ite tykkäsin noista tosi paljon :)

                                            

BLONDIT! Nää on siis kaikkien vanhimpia kuvia, viime kesältä tai kauempaa. 

MINKÄ VÄRISET ON PARHAAT?!

Ei stressiä kummosempaa

Mun pää on viime aikoina lyöny tyhjää, tai ei oo oikein tullu mitään ajatuksi. Varmaan siks ku stressaa viimisistä kokeista ja sit ku lähetää vähän yli viikon kuluttua sinne Lontooseen ni jännittää.

Vappu meni loistavasti. Oman kullan kanssa oleskelua, ruuan laittoa ja kännikuskina olemista. Ei siis moitteita :)
Mites teijän vappu? :)

Jos teil tulee jotain kysymyksiä mieleen tai jotain mitä haluutte kysellä musta/multa ni kyselkää täältä tai sit ihan tästä. ( Niiloltaki saa kysellä :) )

Hirvittävä vauva kuume!

Poden suurta vauva kuumetta. Haluisin jo niin paljon oman lapsen, josta voin huolehtia ja kasvattaa. Tietenkin tiedän, että EI ja EI tulis kuuloonkaa varsinkaan meidän perheessä. Ja haluan muutenkin pitää hauskaa nuorena ja näin, mutta houkutus on liian suuri. Omalla veljelläni on kohta kaksi vuotta täyttävä lapsi ja toinen syntyi 4vk sitten. Kun saan sen vauvan syliin, niin haluisin joka kerta että se on mun oma...

Mutta ois aika itsekästä synnyttää lapsi tähän maailman näin nuorena, mitä mä voisin sille tarjota. En varmaan sais asua kotona. En pystyis antaa sille vielä sellasta elämää kuin oikeasti haluisin! Liian karu totuus...

Itsekkyys

Millaisia te haluutte olla isona`? Millasena haluut että sut muistetaan?

Katseltiin, tossa yhden kaverini kanssa eilen titanic. Mä en ollut nähnyt sitä aikaisemmin, joten olin odottanut että nään sen. Näin omana mielipiteenä voin sanoo, että se oli tosi ihana mutta samalla todella kauhea!

Päivän aiheeseen...

Siitä elokuvasta mulla tuli ihan kauhee olo, kun vähän köyhemmät ihmiset jätettiin laivaan uppoomaan ja lopuks mereen jäätymään. Rikkaat oli niin itsekkäitä, että ei voinu ottaa muutamia ihmisiä kyytiin. Ja kuinka ne vaan pysty pelastaa oman hengen ja kattoo kuinka toiset kuolee vieressä. Eikä tehny mtn. Eliks ne jotka jäi henkii sit loppu elämän onnellisena, muistellen kuinka joku tuttu kasvo uppoo meree? 

Aattele, kuinka pienestä asiasta jollekkin voi jäädä hyvä mieli ja sen kautta muistaa, että millanen ihminen sä oot? Ei kai kukaan haluu olla sellanen katkera, vanha kärttynen mummo tai vaari. Ja just jos riitelee hirveesti ja niit ei sovi, ne kumminki painaa mieltä, ni miten voi koskaan olla täysin onnelinen? Eli olkaa sellasii millasena haluutte teidät joskus jonkun muistavan :)

Jos välität oikeasti

Oon viime aikoina oppinu tosi paljon kaikkee oleellista, tai vois sanoo oon oppinut arvostaa niitä asioita vielä enemmän.

Älä oo katkera ja mieti mitä sulla ei oo, vaan mieti mitä sul on! Esim. mulle on todella tärkeetä, että mulla on ihminen, jolle voin puhua KAIKESTA! Jonka kanssa jakaa itkut ja naurut.

Älä suunnittele tulevaisuutta liian ykstyiskohtaisesti, elä vain päivä kerrallaan. Matkan varrella voi tulla pettymyksiä, ja ootko varma että kestät ne?

Kuuntele ja arvosta ystäviäsi ja heidän tunteitaan.

Älä utele tai painosta liikaa. Meijän koulussa on yks joka utelee ihan koko ajan ja musta se on todella ahdistaa. Se puuttuu ihan jokaiseen lauseeseen ja kysyy epämiellyttäviä kysymyksiä.

On niin paljon kaikkee mitä oppii joka päivä, mutta ne voi unohtuukki. Ja mult on nyt jääny muutama tekstin aihe jonnekki muihi aivoihin. Pitäs vaa oikeesti elää niin tätä päivää eikä murehtii liikoja, asiat naksahtelee paikoilleen pikku hiljaa, mutta ei voi olettaa että heti seuraavana päivänä. Hiljalleen.

Mä lähden tästä nyt lasten leirille isoseks viikonloppuna, niin pääsen tästä arjestakin vähän eroon ja saan muuta ajateltavaa.  Tää nyt oli tämmönen pikanen..

Miksi?

Muistatko kuinka hauskaa oli, muistatko miltä se tuntu? Tunnetko lämmintä rinnassa, tunnetko yhä lämmön kun halaan? Miksi nauru on muuttunut itkuksi? Mihin kaikki katosi? Olit tärkein ja rakkain, kuinka voit kadota noin vain? Miksi jätit minut yksin selviytymään ?

Jos et muista piti olla parhaita ystäviä aina... mutta taisit löytää toisen jolle luvata tämän uudestaan!

mietitkö miltä minusta tuntuu? 

Yksityisyys!

Missä teillä menee raja, että raivostutte sisaruksille, meinaan mihkä se ei todellakaa sais koskee!

Mun sisarukset teki mulle tänää jäynää ja ne meni tutkii jotain mun papereita, ja oikeesti suutuin niin paljon! Koska ne näki kun kirjotin sitä ja sanoin että menkää muualle, niin ihan vittuillakseen myöhemmin meni lukee sen! Ihmettelin vaa että mites täällä talossa on näin hiljaista....

Mun sisko on mua neljä vuotta nuorempi, mutta ruumiin kooltaan melko samankokonen. Ja mua ärsyttää myös ihan suunnattomasti, että se vie mun vaatteita. Se ei koskaan kysy lupaa, vaan nään mun vaatteet vaan sen päällä ni alan nähä punasta! Ja tästä on sanottu niin monta kertaa, mutta ei voi mennä jakeluu!!

Ette arvaakkaa kuinka ärsyttävää se on kun ne (siis veli  ja sisko) yhdessä vittuilee ja ärsyttää ihan tahalleen! Ne tietää, että mun poikaystävä on mulle toosi tärkee ja niitten on helppo vittuilla hänestä, vaikka oikeesti he pitävät hänestä tosi paljon :)

Nyt pakkailee uimakamoja, koulu-uinnit huomenna, jei!

Mikä motiivi?

Just äskön äitin kanssa katteltiin tossa Idolssia, ja meitä alko niin paljon ärsyttää toi Laura Voutilaisen kommentit "Sun ulkonen olemus on muuttunut niin paljon ja oon niin ylpee siitä ja toivottavasti säki" Onko toi Idols, ohjelma, jossa ne arvostelee ulkonäköä tai pukeutumista. Aikasemminkin Laura on kommentoinut joidenkin vaatteita. Ärsyttää!

Ajatuksemme lähti tuosta luistamaan ihmisten motiiveihin. Minkä takia pitäisi esim. laihduttaa, jos se sua itseäsi ei haittaa, vaan ajattelet että kun joku sano että oon läski ni pitää laihduttaa? Tai värjätä hiukset, jos itse tykkäät   ja joku muu ei tykkää. Tai sit toisin päin, jos joku haluaa laihduttaa terveyssyistä, joku arvostelee "miks toi laihduttaa ei se saa kumminkaa miehii/naisii"

Oon huomannu, että nää mun kirjotukset on aika paljon suuntautunut ulkonäköön. Ehkä koska olen itse kokenut kiusausta pienempänä ulkonäöstäni! Mutta koittakaa jaksella ITSENÄNNE ! :)

Ostos-tv ongelmana?

Onko teil ikinä ollu ongelmana, että näätte ostos-tv:;ssä jonkun kivan jutun ja teijän on ihan pakko saada se?

No mulla on! En tiiä miks uskon niihin hömppii, mut kun katon niitä, en keksi mitää mikä niissä vois olla vikana.
Oon ollu tänää kipeenä, ja kun oli tylsää päädyin kattoo tv-shoppii ja nyt mul on pakko mielle saada toi!

On se kumma, kun omaan kroppaa on suht. tyytyväinen ja kun kattoo tollasta paskaa ni tulee mielee kamalii ajatuksii. Miks mä oon tällänen, enkä tollanen? Mä vaan täs löhöön ja lihoon... Ja eikös se oo tärkeetä, että kelpaa tälläsenä kuin on, eikä sitä tarvii murehtii? Mulla on ollu tää ajatus mielessä, koska oma kulta kehuu mua :) ja se saa mut hyvälle tuulelle, kun tietää että kelpaa. Mut toi tyhmä ostos tv sotki mun ajatukset, ja taas menee aikaa ku voin hyväksyy itteni!! Ärsyttävää!

Olkaa ihmiset tyytyväisii itseenne, vaikka se on välilla hankalaa. Ne pienet virheet meissä, tekee vaan meistä niitä mitä ollaa, omia persoonia!

Täysillä?

Eletäänkö me täysillä? Otetaanko kaikki ilo irti tästä elämäst? Pieninki? Suru, antaa tulevaisuudessa voimaa? Se mikä ei tapa, vahvistaa?

Kysymyksii riittäis loputtomiin...

Itse  ajattelin tänään, että mitä turhaa kelaa kaikkii pikku asioita. Mut toisaalta nekin on tärkeitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, jos niin tahtoo uskoo! Yllättäen, Demii lukiessani, taas oivalsin muutamia asioita.Mitä turhii kelaa miltä näytän, jos en kelpaa sellasena kuin olen, ni miks oon semmosten seuras. Ei niiden seuras voi olla itsensä. Se muuttaa persoonaa. (kokemusta on) Kaiken sen peilailu ajan vois käyttää paremmin :D esim. aamulla nukkuu pitempää, eikä tuntii tai puoltoista heräis laittautumaa, ketä varten? Oon kyllä miettinyt tätä asiaa ilman Demiiki.

Sit...

Voin sanoo, että mä sain tänää niin pienestä asiasta kun oman kullan hymy, itselleni niin onnellisen olon, että oisin vaikka voinut kuolla siihe. Onnellisena! Hymy jollekkin tuntemattomalle, voi suoda hyvän olon, jos vaikka on ollut huono päivä. Ei se hymy maksa mitään,
ni miks pitää olla niin myrtsi? Hymy parantaa oikeesti mieltä kummasti! :)

Mitä välii?

Mitä välii millanen ihminen on?
Kyllähän sillä on, me ollaan kaikki erilaisii ja se tuo tähän maailmaan värikykkyyttä!
Eikö ois tylsää, jos näkisit aina samalaisen ihmisen kadulla kuin itse olet, mun mielestä on ihanaa nähdä erilaisia persoonia. Se on rikkautta. Et varmaan halua tuntea miljoonaa samanlaista ihmistä, eikö?

Tänään puhuttii äidinkielen tunnilla tasa-arvoisuudesta, Minna Canth johti meidät siihen.
Sitten mä aloin kelaa, että mun mielestä Suomi ei oo vielä tavottanut vielä sitä, koska ihmiset arvostelee toisiaan ulkonäön perusteella. Tiedostan, että teen itsekkin sitä. Se on paha tapa, varmaa meille kaikille. Hyvä jos ei ole!
Toiseksi, vaikka naiset on yleisesti kouluttautunut paremmin kuin miehet, miksi he saavat huonompaa palkka? Esim. Terveyden-alalla, naisvallottanut ala, joo tosi tärkeetä duunii, ja huono palkka (lääkäreitä luukuunottamatta)

Sit mietin tätä, että mitä välii miten ihminen on seksuaalisesti suuntautunut? Tekeekö se ihmisestä huonomman? Älä väitä, että jumala ei oo luonu esim. miestä miehelle, jos et todella usko jumalaa! Homo-, lesbo-, biseksuaali, mutta silti ihminen ? Itselläni on monenlaisia ystäviä, eikä se oo muuttanut mua tai mun suhtautumista heihin

.

 Lukiessani Demii,  luin juttuu tytöstä, joka on masentunut. Samalla ajattelin, että ehkä tuol kadulla joittenkin kannattais miettii mitä ne huutelee ja kelle. Koska jos huutelee jollekki masentuneelle jotain typerää, kaikkihan voi loppuu siihen? Olisko kiva lukee lehdestä, että "tyttö" teki itse murhan ja siinä olis kasvot ja huomaat että se oli se "tyttö" jolle sä eilen huutelit rumia??

Hankalaa?

Ootteko koskaa huomannu, että jos haluu joskus suoda jollekulle hyvän mielen niin joku tyrii sen aina?

Mä huomasin sen taas tänää. Aamulla mun pikkusisko kiukutteli mulle yhestä asiasta ja veljeni oli tyytäväinen. 

Sit koulun jälkee mun piti heittää pikkuveli kotiin, mut en heittänytkää, kun ei se päässy samaan aikaan kuin minä. No otin sit mun siskon kyytii ku se oli kävelemässä kotiin päin. No sisko oli sit tyytyväinen ja kiltti koko iltapäivän mulle (joka ei oo normalii), mut veli oli niin raivoissaa. En mä veljelle ees luvannu ottaa sitä kyytii, mut joo on se vaan niin hankalaa olla mieliks. En mä yritä mielistellä, vaan tehdä muitten olon paremmaks. HANKALAA se on!

Ujous

Onks teistä suomalaiset liian ujoja?

Ollaan puhuttu viime aikoina enkun tunneilla millasina esim amerikkalaiset pitää suomalaisia.
Suomalaisista on semmonen kuva ulkomailla, että ollaa sisäänpäin suuntautuneita ja ujoja. Pidetään ihmisiä outoina, jos joku vieras hymyilee tai moikkaa tuntematta sua. Ite henkilökohtasesti oon aikalailla hymyilevää sorttia ja saatan hymyillä tuntemattomille ihan ajatattelematta että ne siitä ahdistuis. Musta se saa vaan paremmalle päälle, kun näkee että ihmiset silleen välittää toisistaan ja saa hyvälle tuulelle. Tietysti se on henkilökohtasta ahdistaako se?

Moni meijän luokkalainen sano niillä tunneilla, että olis just mukavaa jos jotkut vieraat vaan tulis juttelemaa. Ja vois ite mennä ihan rauhas höpisee muille, ettei tarvii ajatella että jos meen ni ehkä se ajattelee et mikä tota vaivaa?

Joo no ei siitä sen enempää. Lyhyesti vois sanoo että tää päivä on ollut pitkä ja tosi onnistunu! Ysienpäivää uus idea ja se on ihan loistava! Sitä vaan nyt toteuttamaa.

 

I waiting for you LONDON!

 

Noni eli siis meijän luokka on lähössä luokkaretkelle lontooseen! Äää jotenki en vaa jaksa odottaa ihan innoissaa, mut niin nyt asiaa. Eli tänään me suunniteltiin mitä me siellä lontoossa tehään.
Voin kyllä kertoo niistä myöhemmin, mutta mulla on muitaki ajatuksii noussu tässä vähän mielee

 

Kun oon nyt ollu tässä ysienpäivän suunnittelu jutussa mukana niin oon huomannu että tuun hyvin toimeen kaikkien kanssa. Ja oon aina tullu! Mutta ootteko koskaa huomannu, että kyllä ihminen vaa tulee toimee  kaikkien kanssa,vaikka ei tykkäis jostaan ihmisistä.(jos vaan haluu) Ite en tykänny jostaa noista tyypeistä ollenkaa, mutta siellä suunnittelussa kaikki sujuu niin hyvin. Kun taas sit käytäväl näkee jotkut niistä, ja mitä ne tekee saa mut taas aina vaan uudelleen raivon partaalle ja alan ajattelee niistä ehkä samalla tavalla kun ennen heidän tuntemista. Mut mä ainakin ite vähän ajattelen vielki samal tavalla niistä, kun aikasemmin, mut sit suunnittelus kun niitten kans on vaa pakko tehä töitä, niin kaikki sellaset ajatukset katoaa! Ihan kummallista....
Kuinka asiat voikaa olla niin monimutkasii ja ku alkaa funtsii monesta eri näkökulmasta niitä keksii satoja!

Kerron myöhemmin niistä Lontoon nähtävyyksistä, missä tullaa käymää :)

Uus potku persuksille!

Voisin ihan alkuu kirjotella mitä kaikkee tässä on nyt tulossa tänne! 

Lontoon matkan suunnittelua, luokan kanssa mennää luokkaretkelle!

Ysienpäivän suunnittelua! En voi viel kertoo kaikeee ;)

Laivamatkaa muruni kanssa :)

Ja ihan vain laatu aikaa :)