Katseltiin, tossa yhden kaverini kanssa eilen titanic. Mä en ollut nähnyt sitä aikaisemmin, joten olin odottanut että nään sen. Näin omana mielipiteenä voin sanoo, että se oli tosi ihana mutta samalla todella kauhea!
Päivän aiheeseen...
Siitä elokuvasta mulla tuli ihan kauhee olo, kun vähän köyhemmät ihmiset jätettiin laivaan uppoomaan ja lopuks mereen jäätymään. Rikkaat oli niin itsekkäitä, että ei voinu ottaa muutamia ihmisiä kyytiin. Ja kuinka ne vaan pysty pelastaa oman hengen ja kattoo kuinka toiset kuolee vieressä. Eikä tehny mtn. Eliks ne jotka jäi henkii sit loppu elämän onnellisena, muistellen kuinka joku tuttu kasvo uppoo meree?
Aattele, kuinka pienestä asiasta jollekkin voi jäädä hyvä mieli ja sen kautta muistaa, että millanen ihminen sä oot? Ei kai kukaan haluu olla sellanen katkera, vanha kärttynen mummo tai vaari. Ja just jos riitelee hirveesti ja niit ei sovi, ne kumminki painaa mieltä, ni miten voi koskaan olla täysin onnelinen? Eli olkaa sellasii millasena haluutte teidät joskus jonkun muistavan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti