Eletäänkö me täysillä? Otetaanko kaikki ilo irti tästä elämäst? Pieninki? Suru, antaa tulevaisuudessa voimaa? Se mikä ei tapa, vahvistaa?
Kysymyksii riittäis loputtomiin...
Itse ajattelin tänään, että mitä turhaa kelaa kaikkii pikku asioita. Mut toisaalta nekin on tärkeitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, jos niin tahtoo uskoo! Yllättäen, Demii lukiessani, taas oivalsin muutamia asioita.Mitä turhii kelaa miltä näytän, jos en kelpaa sellasena kuin olen, ni miks oon semmosten seuras. Ei niiden seuras voi olla itsensä. Se muuttaa persoonaa. (kokemusta on) Kaiken sen peilailu ajan vois käyttää paremmin :D esim. aamulla nukkuu pitempää, eikä tuntii tai puoltoista heräis laittautumaa, ketä varten? Oon kyllä miettinyt tätä asiaa ilman Demiiki.
Sit...
Voin sanoo, että mä sain tänää niin pienestä asiasta kun oman kullan hymy, itselleni niin onnellisen olon, että oisin vaikka voinut kuolla siihe. Onnellisena! Hymy jollekkin tuntemattomalle, voi suoda hyvän olon, jos vaikka on ollut huono päivä. Ei se hymy maksa mitään,
ni miks pitää olla niin myrtsi? Hymy parantaa oikeesti mieltä kummasti! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti