Ei stressiä kummosempaa

Mun pää on viime aikoina lyöny tyhjää, tai ei oo oikein tullu mitään ajatuksi. Varmaan siks ku stressaa viimisistä kokeista ja sit ku lähetää vähän yli viikon kuluttua sinne Lontooseen ni jännittää.

Vappu meni loistavasti. Oman kullan kanssa oleskelua, ruuan laittoa ja kännikuskina olemista. Ei siis moitteita :)
Mites teijän vappu? :)

Jos teil tulee jotain kysymyksiä mieleen tai jotain mitä haluutte kysellä musta/multa ni kyselkää täältä tai sit ihan tästä. ( Niiloltaki saa kysellä :) )

Hirvittävä vauva kuume!

Poden suurta vauva kuumetta. Haluisin jo niin paljon oman lapsen, josta voin huolehtia ja kasvattaa. Tietenkin tiedän, että EI ja EI tulis kuuloonkaa varsinkaan meidän perheessä. Ja haluan muutenkin pitää hauskaa nuorena ja näin, mutta houkutus on liian suuri. Omalla veljelläni on kohta kaksi vuotta täyttävä lapsi ja toinen syntyi 4vk sitten. Kun saan sen vauvan syliin, niin haluisin joka kerta että se on mun oma...

Mutta ois aika itsekästä synnyttää lapsi tähän maailman näin nuorena, mitä mä voisin sille tarjota. En varmaan sais asua kotona. En pystyis antaa sille vielä sellasta elämää kuin oikeasti haluisin! Liian karu totuus...

Itsekkyys

Millaisia te haluutte olla isona`? Millasena haluut että sut muistetaan?

Katseltiin, tossa yhden kaverini kanssa eilen titanic. Mä en ollut nähnyt sitä aikaisemmin, joten olin odottanut että nään sen. Näin omana mielipiteenä voin sanoo, että se oli tosi ihana mutta samalla todella kauhea!

Päivän aiheeseen...

Siitä elokuvasta mulla tuli ihan kauhee olo, kun vähän köyhemmät ihmiset jätettiin laivaan uppoomaan ja lopuks mereen jäätymään. Rikkaat oli niin itsekkäitä, että ei voinu ottaa muutamia ihmisiä kyytiin. Ja kuinka ne vaan pysty pelastaa oman hengen ja kattoo kuinka toiset kuolee vieressä. Eikä tehny mtn. Eliks ne jotka jäi henkii sit loppu elämän onnellisena, muistellen kuinka joku tuttu kasvo uppoo meree? 

Aattele, kuinka pienestä asiasta jollekkin voi jäädä hyvä mieli ja sen kautta muistaa, että millanen ihminen sä oot? Ei kai kukaan haluu olla sellanen katkera, vanha kärttynen mummo tai vaari. Ja just jos riitelee hirveesti ja niit ei sovi, ne kumminki painaa mieltä, ni miten voi koskaan olla täysin onnelinen? Eli olkaa sellasii millasena haluutte teidät joskus jonkun muistavan :)

Jos välität oikeasti

Oon viime aikoina oppinu tosi paljon kaikkee oleellista, tai vois sanoo oon oppinut arvostaa niitä asioita vielä enemmän.

Älä oo katkera ja mieti mitä sulla ei oo, vaan mieti mitä sul on! Esim. mulle on todella tärkeetä, että mulla on ihminen, jolle voin puhua KAIKESTA! Jonka kanssa jakaa itkut ja naurut.

Älä suunnittele tulevaisuutta liian ykstyiskohtaisesti, elä vain päivä kerrallaan. Matkan varrella voi tulla pettymyksiä, ja ootko varma että kestät ne?

Kuuntele ja arvosta ystäviäsi ja heidän tunteitaan.

Älä utele tai painosta liikaa. Meijän koulussa on yks joka utelee ihan koko ajan ja musta se on todella ahdistaa. Se puuttuu ihan jokaiseen lauseeseen ja kysyy epämiellyttäviä kysymyksiä.

On niin paljon kaikkee mitä oppii joka päivä, mutta ne voi unohtuukki. Ja mult on nyt jääny muutama tekstin aihe jonnekki muihi aivoihin. Pitäs vaa oikeesti elää niin tätä päivää eikä murehtii liikoja, asiat naksahtelee paikoilleen pikku hiljaa, mutta ei voi olettaa että heti seuraavana päivänä. Hiljalleen.

Mä lähden tästä nyt lasten leirille isoseks viikonloppuna, niin pääsen tästä arjestakin vähän eroon ja saan muuta ajateltavaa.  Tää nyt oli tämmönen pikanen..

Miksi?

Muistatko kuinka hauskaa oli, muistatko miltä se tuntu? Tunnetko lämmintä rinnassa, tunnetko yhä lämmön kun halaan? Miksi nauru on muuttunut itkuksi? Mihin kaikki katosi? Olit tärkein ja rakkain, kuinka voit kadota noin vain? Miksi jätit minut yksin selviytymään ?

Jos et muista piti olla parhaita ystäviä aina... mutta taisit löytää toisen jolle luvata tämän uudestaan!

mietitkö miltä minusta tuntuu? 

Yksityisyys!

Missä teillä menee raja, että raivostutte sisaruksille, meinaan mihkä se ei todellakaa sais koskee!

Mun sisarukset teki mulle tänää jäynää ja ne meni tutkii jotain mun papereita, ja oikeesti suutuin niin paljon! Koska ne näki kun kirjotin sitä ja sanoin että menkää muualle, niin ihan vittuillakseen myöhemmin meni lukee sen! Ihmettelin vaa että mites täällä talossa on näin hiljaista....

Mun sisko on mua neljä vuotta nuorempi, mutta ruumiin kooltaan melko samankokonen. Ja mua ärsyttää myös ihan suunnattomasti, että se vie mun vaatteita. Se ei koskaan kysy lupaa, vaan nään mun vaatteet vaan sen päällä ni alan nähä punasta! Ja tästä on sanottu niin monta kertaa, mutta ei voi mennä jakeluu!!

Ette arvaakkaa kuinka ärsyttävää se on kun ne (siis veli  ja sisko) yhdessä vittuilee ja ärsyttää ihan tahalleen! Ne tietää, että mun poikaystävä on mulle toosi tärkee ja niitten on helppo vittuilla hänestä, vaikka oikeesti he pitävät hänestä tosi paljon :)

Nyt pakkailee uimakamoja, koulu-uinnit huomenna, jei!

Mikä motiivi?

Just äskön äitin kanssa katteltiin tossa Idolssia, ja meitä alko niin paljon ärsyttää toi Laura Voutilaisen kommentit "Sun ulkonen olemus on muuttunut niin paljon ja oon niin ylpee siitä ja toivottavasti säki" Onko toi Idols, ohjelma, jossa ne arvostelee ulkonäköä tai pukeutumista. Aikasemminkin Laura on kommentoinut joidenkin vaatteita. Ärsyttää!

Ajatuksemme lähti tuosta luistamaan ihmisten motiiveihin. Minkä takia pitäisi esim. laihduttaa, jos se sua itseäsi ei haittaa, vaan ajattelet että kun joku sano että oon läski ni pitää laihduttaa? Tai värjätä hiukset, jos itse tykkäät   ja joku muu ei tykkää. Tai sit toisin päin, jos joku haluaa laihduttaa terveyssyistä, joku arvostelee "miks toi laihduttaa ei se saa kumminkaa miehii/naisii"

Oon huomannu, että nää mun kirjotukset on aika paljon suuntautunut ulkonäköön. Ehkä koska olen itse kokenut kiusausta pienempänä ulkonäöstäni! Mutta koittakaa jaksella ITSENÄNNE ! :)